sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Helmiku... eikun maaliskuun pyrähdyksiä

Huhhuh, onpas tämä kevät ollut melkoista suhaamista, koko maaliskuu on mennyt niin että hujahti. Puolisokin tuossa eilissäpäivänä kattoi pöytään kakkukahveja, ja kahvien jälkeen alkoi arvuuttelemaan, että mikäköhän päivä tänään mahtaisi olla ja että mistä hyvästä nyt kakkukahveja juotiin. Ilmeisesti alitajunta laahaa kuukauden jäljessä, sillä aloin ihan tosissaan miettimään, että mikähän merkkipäivä sijoittuikaan helmikuun loppuun .No muutaman piinaavan sekunnin päästä tokenin taas tähän ajastaikaan ja kasvot punaisina jouduin tunnustamaan, että olin unohtanut hääpäivämme. Kyllä nolottaa vieläkin. Kiitos kuuluu taas vaimolle kärsivällisyydestä.

Ehkä tähän väliin sopisi koiranpentuilme

Kevääseen ja kesään on tässä tullut valmistauduttua myös varustepuolella (siitäkin huolimatta, että tässä kuussa ei pitänytkään mitään hankkia). Minulle kävi taas ns. sulovilenit, sillä XXL:n tarjous kotateltasta (Helsport Nordmarka 6) oli vastustamaton. Perheretkiä ajatellen löysin Tori.fi:stä sopivaan hintaan myös kauan hakemani käytetyn Deuterin laadukkaan lapsenkantorinkan (Kid Comfort II) ja tähänkin tilaisuuteen oli tartuttava. Eiväthän ne hukkaan mene, tarvetta tulee olemaan 100 % varmasti.

Kotatelttaa kävin testaamassa pari viikkoa sitten Haukanhiedalla, joka on tässä parin vuoden aikana ehtinyt muodostua jo jonkinlaiseksi vakiokohteeksi, kun haluaa hyödyntää jotakin nopeasti saavutettavaa ja mukavaa retkeilyinfraa. Ajelin lauantai-iltapäivänä Ruoveden kautta Haukanhiedalle, ja olipahan aivan mielettömän komea ilta. Aurinko paistoi ja hiekkakankaalla oli lähes kesäiset kelit. Beachiakin oli jo muutaman kymmenen metrin matkalta auki, mutta järvi oli rantaan asti jäässä. Leirini sijaitsi samoilla sijoilla kuin edellinenkin leirini Haukkajärvellä. Sen huomasin myös kahteen petäjään unohtamistani riippumaton kiinnitysnaruista, joiden en edes tiennyt olevan hukassa.






Kota oli helppo pystyttää tasaiselle alustalle. Maa oli vielä melko jäinen, joten osa kiiloista piti hakata kirveenhamaralla riittävälle syvyydelle, minkä huomasin aamulla vähän virheeksi. Mutta toisaalta, pakkohan se kotus oli jollakin pönkätä pystyyn. Ilta oli yksi rattoisimpia retki-iltojani. Nautin päivällisen auringonpaisteessa, ja illan viiletessä makoilin kodassa, luin Monsenin reissukertomusta Kanadasta ja polttelin tulta risukeittimessä. Auringon laskiessa ilma viileni, ja Haukkajärven jää aloitti koko yön kestävän konserttinsa. Oli hienoa kuunnella lähes hypnoottista huminaa, räsähtelyä, loisketta ja jylinää. Kuin Einojuhani Rautavaaran musiikkia sillä erotuksella, että järven jäältä ei voi odottaakaan kovin melodista sävelkulkua. Myös auringonlaskua kelpasi katsella.




Nordmarka ajoi asiansa oikein hyvin. Tulistelu onnistui lähes savuttamatta IKEA-keittimellä, kun vain huolehti riittävästä tulen ruokinnasta. Aamulla oli pieni työmaa kiskoa yön aikana maahan tiivistyneet kiilat irti. Onnistuin kuitenkin tehtävässä aika hyvin, ainoastaan yksi kiila meni poikki sillä sen olin hakannut kirveenhamaralla jonkun puun juuresta läpi. Oli muuten tiukassa. Täytyy muutenkin pohtia vielä noita kiiloja, en ihan varauksettomasti ihastunut kolmioprofiilisten tikkujen käytettävyyteen. Pohjakangas täytyisi myös ratkaista. Ostaako sarjaan kuuluva (129 euroa!), vai kokeilisiko ainakin alkuun neliöhinnaltaan huomattavasti huokeampaa kevytpeitettä.




Ihmeellistä, miten kevätauringon paisteessa tällaisella yhden yön pyrähdykselläkin pääsee mukavaan lomatunnelmaan. Kuruntietä ajellessa tuntui, kuin olisin ollut jossakin pohjoisessa. Paluumatkalla oli pakko pysähtyä tienvarsikahvilaan munkkikahville, sillä terassille paistoi aurinko. 




Muutoin tämä maaliskuu on mennyt koiraa ulkoiluttaessa Hervantajärven ympärysmetsissä. Joskus on mukana kahvinkeittovälineet, joskus ei. Uskomatonta, miten vähän ihmisiä liikkuu metsäpoluilla ilta-aikaan. Voisi kuvitella että tällaisella talousalueella noin loistavat polut keräisivät enemmänkin kulkijoita, mutta hyvin rauhakseltaan saa arki-iltoina pentukoiraa opettaa yhteiskuntakelpoiseksi. Ainoastaan eräänä lauantai-aamupäivänä törmäsin pariinkin koiranulkoiluttajaan. Fiksua porukkaa muuten, todella hienosti osasivat omien koiriensa kanssa ottaa 5 kk pennun huomioon. 

Taivalpirtin latupohjaa oli helppo kävellä kohti Houkanjärveä, jota ennen ylitimme voimalinjan ja nousimme Houkanvuoren päälle kahville ja makkaranpaistoon. Maastopyöräilijöitäkin ajeli parinsadan metrin päästä, mutta ilmeisesti ironmaidenit ja robinit soivat korvissa sen verran lujaa etteivät näyttäneet huomaavan koiran haukahteluja. Mukava mutta hieman kolea päiväkävely oli tämä. Eräänä toisena aamuna lähdimme koiran kanssa jo ennen seitsemää Makkarajärven ympäristöön. Siellä vierähti parituntinen aamuaurinkoista kuusikkoa ihastellessa.





Nortamojärven laavu Kangasalla on ollut koko talven vähän tavoittamattomissa, sillä autolle on ollut vaikea löytää sieltä päin pysäköintipaikkaa liittymien ollessa lumen peitossa. Tänään kuitenkin ajelin pojan ja koiran kanssa kohti Orivettä, ja pian Säynäjärven liittymän jälkeen pysäköimme auton tutulle levikkeelle. Laavun suuntaan kulkeva tie oli pukattu traktorilla auki, joten sitä oli leppoinen talsia ja koira nautti elämästään. Laavulla oli heikko polttopuutilanne, onneksi olin varautunut risukeittimellä ja pellettipussilla. Otin yhdestä klapista pari pientä säippää, noukin pari oksanpätkää ja virittelin risukeittimen nuotiopaikalle ritilän alle. Noilla mitättömillä polttopuilla ja parilla pellettikourallisella keittelin sujuvasti kahvit, makkarat ja ehdin juodakin kahvit ennen kuin tuli hiipui. Siitäpä sitten takaisin autolle ja jatkamaan sunnuntaipäivän viettoa leppoisissa merkeissä.



Eipä tässä muuta, leuka rintaan ja kohti uutta viikkoa. Josko sitä maalis- eikun huhtikuussa pilkkoisi nämä kuukausimuistiinpanot pienempiin osiin...

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Kiitos talvi - tervetuloa kevät!

Kevät on tulossa, sen haistaa ja kuulee kun astuu ovesta ulos. Sen myös näkee, sillä lumi vähenee päivä päivältä eikä pakkasista ole juuri tietoakaan. Lintujen laulu lämmittää kovasti mieltä aamuisin, kun täytyy unenpöpperöisenä könytä ulos koiraa kävelyttämään.

Kulunut talvi oli edellistä parempi, vaikka kaipaamiani paukkupakkasia ei Pirkanmaalla juuri ollutkaan. Lunta kuitenkin oli sen verran, että pääsi pahinta hiihtämisen himoa lievittämään, eikä ympärillä ollut samanlaista harmautta ja pimeyttä kuin viime vuonna. Tässä vaiheessa kuitenkin haluaisin kiittää talvea käynnistä, ja samalla ovenavauksella toivottaa tervetulleeksi kevään. Keväässä on aina jotakin maagista, sillä toisin kun talvi, kevät tulee satavarmasti myös täällä Etelä-Suomessa. Talvea odottaa hieman epävarmana, mutta kevään kanssa riittää kun antaa sen tulla askel kerrallaan! Ensin tulevat laululinnut, sitten lempeät lauhat, sitten lämmittävä aurinko, sitten koirankakan hajuiset pälvet, ja lopulta uusi vihreys. Jokainen kevään askel tarjoaa uutta aistittavaa ulkoilmasta elävälle ihmiselle.  

Keväiset kelit ovat saaneet myös retkeilymittarin paukkumaan punaisella lähes koko ajan. Eihän tästä oikein minnekään kauemmaksi repeä ennen kesää ja syksyä, ja lomatkin paloivat työpaikkaa vaihtaessa. Lappiin tekisi kovasti mieli koko ajan, mutta eiköhän sinnekin ole taas joskus mahdollisuuksia lähteä. 

Pienille reissuille järjestyy kuitenkin aina joku yönseutu aikaa, ja parina edellisenä viikonloppuna olenkin kömpinyt lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi telttamajoitukseen. Ah, sitä rauhaa, kyllä on uni maistunut. Kameraa en ole viime aikoina viitsinyt raahata mukana, joten visuaalinen reissudokumentaatio on taas enemmän tai vähemmän suttuista omenapuhelimen tuotetta.

Telttakauden avaus Kirkas-Soljasella

21.-22.2 välisen yön kävin Seitsemisen kansallispuistossa, Kirkas-Soljasella. Siinä reissussa ei nyt mitään erityistä ollut, kunhan vain pääsi telttailemaan. Autolla pääsin melkein tulipaikalle ja ilta menikin tulistellessa ja nukkuessa makeasti. Teltan sai pystyttää lähes lumettomalle maalle, kiilatkin upposivat vaivatta kun naputteli hieman kirveenhamaralla perään. Uuden IKEA-mallisen risukeittimen otin käyttöön ensimmäistä kertaa. Siinähän se toimi kuin edellinenkin, onpahan vähän pienempi vain. 

Uutuuden kiiltoa
Yöllä satoi lähes kymmenen senttiä lunta. Heräsin teltan kyljillä valuvien lumivyöryjen suhinaan. Moiseen tuiskuun en ollut varautunut telttaa pystyttäessäni, ja aamulla ulkoteltta roikkui vähän surkean näköisenä. Vielä aamullakin taivaalta satoi niitä kuuluisia jalkarättejä, ja kun Kirkas-Soljasen komeat petäjätkin pudottelivat kukin vuorollaan lunta oksiltaan, oli ilma lunta valkeanaan.  TÄmä olikin säpäkkä metsäreissu, saavuin tulipaikalle n. klo 20, ja lähdin aamulla n. klo 10. Kotona olin jo yhdentoista maissa enkä näin ollen järkyttänyt tältä osin tämän kattilakunnan rauhaa.

Yöllä oli tullut lunta

Rupsahtanut

Aamun keittelyitä

Kirkas-Soljanen

Hiihtoretki Ruoketjärville

Helmikuun viimeisenä viikonloppuna päätin sittenkin käydä vielä kerran hiihtämässä, kun kerran Tampereen pohjoispuolella lunta kuulosti riittävän. Lähtöpäivä oli taas lauantaina, ja kotihommien jälkeen pääsin lähtemään kotoa vasta yhden jälkeen. Duosta tein pientä ruokatäydennystä ja lähdin ropottelemaan kohti Helvetinjärven kansallispuistoa ja jo tutuksi tullutta Haukkajärveä. Tarkoituksenani oli lähteä hiihtämään Haukkajärvelle johtavan tien varresta kaakon suuntaan, kohti Ruoketjärviä. Ajattelin hyödyntää puiston alueella kulkevia tieuria, sillä halusin leiripaikkaan valoisan aikana ja lunta näytti olevan metsissä vielä hyvinkin runsaasti sekä maasto ihan riittävän tukkoista. Lämpötila oli nollan ja yhden plusasteen välillä. Vanhoja metsäautotienpohjia olikin oikein leppoisa hiihdellä, ja puolet matkasta sai suihkia ihan aurattua baanaa. Auran jälkeen oli satanut sopivasti 5-10 sentin lumikerros vakauttamaan suksen kulkua.

Helppokulkuista uraa
Oli kertakaikkisen mukavaa hiihdellä, ja kyllähän nuo Helvetinjärven puiston pohjoispään maisemat ovat jotenkin kotoisia. Saavuin määränpäähäni juuri sopivasti niin, että ehdin pystyttää teltan ennen pimeää. Ilta kuluikin sitten taas tuttuun tapaan risukeitintulia tuijotellen, spaghettia syöden ja lämmintä juoden. Risukeitintulet toimivat itseasiassa niin hyvin, että en jaksanut koko iltana väsätä nuotiota viereiselle tulipaikalle. Polttopuutaloudellisesta näkökulmasta tämä oli tehokasta, sillä koko illan tulisteluissa kului kaksi 10 cm halkaisijaltaan olevaa klapia sekä muutama kourallinen pellettejä. Nuotiossa puuta olisi mennyt varmasti paljon enemmän.

Baanaa

Yösija

Aamupalan laittoa

Puut jäivät polttamatta

Makeiden unien jälkeen heräsin sunnuntai-aamuna seitsemän maissa, keittelin aamupuurot ja kahvit, Aamupalan jälkeen keräilin teltan ja kamppeet rinkkaan ja kahdeksan maissa lähdin sivakoimaan autolle. Olin autolla kellon näyttäessä kymmentä, minulla oli siis vielä kolmisen tuntia käyttämätöntä peliaikaa (minulle oli annettu tavoitteeksi saapua kotiin klo 13 mennessä). Niinpä päätin mukavan hiihdon päälle keittää asiaankuuluvasti vielä kaakaot termosmukiin ja paistaa pikaisesti makkaran kaasuliekillä. Nam.

Eväshetki

Nyt on pakko myöntää, että jouduin luopumaan eräästä periaatteestani. Koskee kahvinkeittoa metsässä. Entinen minä oli sitä mieltä että ainoastaan suoraan pannuun keitetty kahvi on oikeaa kahvia. Kuitenkin yksin kulkiessani olen usein tympääntynyt jatkuvaan pannun puhdistamiseen ja siihen, että kahvin keittäminen suoraan pannuun vaatii myös erillisen vesikattilan lämmittämistä muita eväitä varten. Lars Monsenin Erämaan armoilla-sarjaa seuratessani huomasin että Larssi joi pikakahvia. Tämä kuva välähti S-Marketin kahvihyllyllä mieleeni, joten otinpa vinkistä vaarin ja ostin tälle reissulle pikakahvia. Pakko myöntää että olihan se kätevää kun samoilla vesillä sai ruoat, kahvit ja kaakaot. Mausta en sano muuta kuin että asiansa se liemi ajoi.

Mukavia reissuja taas, aina sitä viikon jaksaa seuraavia reissuja suunnitellessa. Huomenna lasten kanssa makkaranpaistoon jonnekin.