tiistai 23. kesäkuuta 2015

Iltarasteilla

Jo useampana kesänä on ollut tarkoitus käydä kokeilemassa suunnistusta iltarasteilla, mutta kuten useimmiten, ei ole sinnekään saanut lähdettyä. Jukolan viestejä on tullut katsottua ja kuunneltua useana kesänä, mielestäni suunnistus onkin aina ollut erittäin kiehtova urheilulaji. Oma kokemus rastien etsimisestä rajoittuu kouluaikoihin ja armeijaan. Armeijassa olin muuten krhk:n suunnistuskilpailussa kakkonen. Tässä auttoi se, että liimauduin erään kilpasuunnistajan peesiin, jolloin sain keskittyä laittamaan jalkaa toisen eteen. Sen verran kuitenkin näiden kokemusten pohjalta tiesin, että suunnistus on mukavaa puuhaa myös kuntoilumielessä. 

Perinteisempi karttasovellus

Vaikka tutuiksi tulleissa ja oudommissakin metsissä tulee melko paljonkin liikuttua, on esimerkiksi kompassin ja paperikartan käyttö tänä päivänä tuiki harvinaista. Siitä pitävät huolen etenkin älypuhelimet ja niihin saatavat karttasovellukset. Karttapohja ja -merkit siinäkin toki tulevat tutuksi teknisilläkin välineillä, ja maastoa saa ennakoida ihan vastaavasti kuin paperikartankin kanssa. Sen sijaan itsensä paikantaminen jää tällöin koneavusteiseksi, mikä ei ole ihan pieni juttu itsensä eksyttämättömyyden näkökulmasta.

Modernimpi karttasovellus

Ensimmäinen rasti - pallo hukassa

Juhannuksen aikana päätin, että nyt se tapahtuu. Tampereen iltarastien informatiivisilta nettisivuilta kävin katsomassa iltarastikalenterin. Kappas vain, heti maanantaina pääsisikin kotimaastoihin, sillä alueeksi oli merkitty Suolijärvi ja lähtöpaikaksi Lahdesjärven ABC. Sunnuntaina kaivelin rinkasta esiin kompassin, ja maananantaina vähän viiden jälkeen ajelin olettamalleni tapahtumapaikalle. Ei näkynyt ketään karttaan tuijottelijoita, ei edes japanilaisia turisteja. Vartin verran asiaa ihmettelin, ja sitten päätin vielä tarkistaa aikataulut netistä. Eipä hyvin alkanut suunnistajan ura, sillä kyllä oikeassa paikassa, mutta tasan viikkoa liian aikaisin. Tämäniltaiset rastit olivatkin Pirkkalassa Haikanvuoren maastoissa. Navigaattori päälle ja kohti moottoritietä ja Pirkkalaa.

Pallo hukassa 

Navigaattori opasti suunnistajan perille moottoritien läheisyyteen rakennettavalle teollisuusalueelle. Iso sorakenttä oli varattu parkkipaikaksi, ja pysäköitynä olikin jo varmasti useampi sata autoa ja kymmenittän polkupyöriä. Minulle iltarastien ilmeinen suosio oli kyllä pienoinen yllätys. Enempiä ihmettelemättä riisuduin kuoriasusta ja lähdin tepastelemaan massan mukana kohti oletettua kartanmyyntipistettä. Myyntipisteen viereen oli laitettu esille illan reittivaihtoehdot: 2, 3, 4, 5 ja 7 km radat. Olin jo etukäteen päättänyt valita 5 km radan, koska se oli luokiteltu helpoksi. Kumarruin hetkeksi tärkeän näköisenä tuijottamaan karttaa, koska muutkin näyttivät niin tekevän. En saanut siitä yhtään mitään irti, ja hetken hiljentymisen jälkeen lampsin luukulle ja ostin kartan kuudella eurolla (virikeseteli kelpasi). Seuraavalta pöydältä vuokrasin 3 euron hinnalla EMIT-laitteen, jolla rastit leimattaisiin. Pakko myöntää, että hieman oli pallo hukassa ja luulin jopa EMIT-laitteen nollauspaikkaa lähtöpaikaksi. Päätin rohkeasti kysäistä neuvoa KooVeen asuihin pukeutuneilta toimitsijoilta, ja ystävällisesti he neuvoivat minulle EMIT-palikan käytön perusasiat: Kapula leimasimeen ja thäts it. 

Suunnistus

Ilmoittautumishässäköiden jälkeen seurailin taas jonoa kohti oikeaa lähtöpaikkaa, jonne oli huoltoalueelta joitakin satoja metrejä matkaa. Lähtöalueella ensimmäinen leimaus, sitten risukko ratisemaan ja kohti ensimmäistä rastia. Ensimmäinen rasti löytyi melko helposti, toiselle oli sitten pientä hapuilua oikean polun pään löytämisen kanssa. Kompassin käyttökin oli vielä epävarmaa. Sitten meno vakaantui, ja oikeastaan vain yksi isompi virhearviointi tapahtui reitinvalinnassa. En huomioinut kartassa näkyviä ojia, kun päätin lähteä "oikaisemaan" rämeen ylitse. Maastossa ojat osoittautuivat syviksi, ja rämeellä kasvavat kuuset valtaviksi: Paikannus oli vähän siinä ja siinä, mutta jotenkin onnistuin pysyttelemään kartalla ja mutkien kautta löysin selvemmille vesille ja seuraaville rasteille. Reitin kiertämiseen minulta meni aikaa paljon, enkä viitsinyt (tajunnut) käydä enää maalissa tarkistuttamassa leimauksiani ja rekisteröimässä aikaani tietokoneelle. Tämän havaitsin vasta illalla kun en löytänyt nimeäni tulosluettelosta.



Oli kyllä positiivinen kokemus! Kartan ja kompassin käyttö paranivat kertaheitolla, ja ensi kerralla osaa ehkä hieman paremmin hyödyntää myös kartan tuottamaa informaatiota kun reittiä valitsee. Iltarasteilla voi aina tukeutua kanssakilpailijoiden osaamiseen, joko aktiivisesti kysymällä tai passiivisesti tarkkailemalla urien suuntaa ja Pyrinnön verryttelyasujen liikettä. Ilahduttavaa oli havaita myös pienten lasten mukana oloa, täytyykin joskus ottaa joku lapsista mukaan ja kiertää kaikista helpoin, merkitty reitti. 








torstai 4. kesäkuuta 2015

Takametsissä rymyämistä

Viime viikkoina on saanut nauttia ihan tosissaan kesän saapumisesta. Suuri nautinto on ollut lähteä pitkille kävelylenkeille Hervannan "takametsiin", jossa polkuja riittää ja omiakin polkuja saa tallustella ihan omiksi tarpeiksi ja kaikessa rauhassa. Joka reissulla pyrin kulkemaan hieman eri reittejä, ja bongailemaan uusia paikkoja. Tämä on ehdottomasti Hervannassa asumisen parhaita puolia, että omalta pihalta pääsee paria tienylitystä lukuunottamatta suoraan ihan rehellisiin metsiin.

Kameraa en ole jaksanut raahata mukana, joskus näpsin kuvia puhelimella. On niin mukava vain käveleskellä ja seurailla koiran touhuiluja. Omiin rentoutumismetodeihini kuuluu myös mielekiintoisten radio-ohjelmien kuunteleminen podcastina. Toisesta korvasta tulvii ajankohtaisohjelmia, toisesta luonnon ääniä. Miellyttävä kombo minulle. :) Kuuntelen viikoittain kymmeniä tunteja radiota ja tunnustaudun jonkinlaiseksi radiofaniksi. Siinä pysyy mukavasti ajan hermolla ja oppi myös kaikenlaista uutta.

Uusvanha harrastuskin on löytynyt kävelyretkien lisäksi. Yleensä en kauheasti jaksa innostua erilaisista "villityksistä" ainakaan ensimmäisessä aallossa. Uusissa "lajeissa" on kuitenkin se hyvä puoli, että niiden myötä markkinoille tulee usein entistä funktionaalisempia varusteita. Tämän päivän kova sana on polkujuoksu, jota myös trail-runningiksi kutsutaan. Suhtauduin asiaan suurella varauksella kun aiheesta alettiin joka puolella puhumaan. Miksi taas on pitänyt keksiä uusi nimi vanhalle asialle? Eikö lenkkeily ole lenkkeilyä, vaikka se tapahtuu metsäpoluilla? Mielestäni on. Mutta kuten sanottua, nyt urheiluliikkeissä on tarjolla loistava valikoima hyviä maastojuoksukenkiä. Sellaiset kävin itsellenikin hankkimassa, kun ei tuo asfaltin kuluttaminen kauheasti ole koskaan sytyttänyt. Poluilla lenkkeily on ihan toista maata, sillä liikkumiseen pitää keskittyä enemmän ja kroppaakin joutuu käyttämään monipuolisemmin. Samalla voi liikkua koirankin vapautuneemmin kuin pikitiellä. Ja koska tätäkin tehdään omaksi iloksi, ei mikään estä pakkaamasta juoksureppuun vaikka risukeitintä tai kaasukeitintä, mikäli reitin varrelle osuu kiva kahvinkeittopaikka.

Viikon päästä pääsee kotiselkosille retkeilemään tutun porukan kanssa. Sitä odotellessa!

Leppäkerttu

Pojan kanssa Ammejärvellä

Lähimetsissä

Riistanhoitoa

Koirakin nauttii


Ruutananjärven rannassa