Koleassa kesäsäässä on viime päivinä ollut havaittavissa muutos. Pelkkä koleus on muuttunut koleaksi sateeksi. Ainakin Pohjois-Pohjanmaalla on satanut viimeiset kaksi päivää, tosin niitä edelsi yksi edes vähän lämpimämpi päivä. Minulle tämä toki sopii, kun joudun nämäkin heinäkuun viikot istumaan "kesäkonttorissa" töiden ääressä. Eipähän tarvitse hikoilla. Enkä muutenkaan ole kovin suuri helteiden ystävä. Enkä pelkää sadettakaan.
Sen verran alkoi eilissäpäivänä seinät kaatumaan päälle, että seitsemän maissa illalla päätin että lähden vielä samana päivänä käymään
Villenpirtillä, jonne olisi pienen autosiirtymän jälkeen n. 5 km kävelymatka. Metsähallituksen ylläpitämä Villenpirtti on sikäli tuttu paikka, että lähimaastoissa tuli käytyä ahkerasti hirvimetsällä silloin, kun vielä hirviä metsästin. Koskaan en kämpällä ehtinyt käymään, mutta hirviporukastamme usein joku yöpyi kämpällä jahtireissujen yhteydessä. En ollut myöskään tullut ajatelleeksi, että kämppä sijaitsee niinkin lähellä Livon kylää, jossa on edellisinä kesinä tullut vietettyä aikaa enemmänkin.
Kartalta katsottuna kämpälle vaikutti johtavan varsin selkeä polku tai tieura. Sitähän se oli myös käytännössä. Vanha kärrytien pohja kulki isojen suoalueiden ympäröimiä metsäalueita pitkin hyvin suoraviivaisesti aina autiotuvalle saakka. Kenkiä ei juuri tarvinnut kastella. Ilmeisesti kyseessä oli joku vanha kärrytie, sillä karttassa sen kohdalla oli merkintä "läskitie". Liittynee jotenkin alueen vankkaan savottahistoriaan, kuten myös
Kairankiertäjä pohtii blogissaan. Päätalot lukeneelle savottahistoria on mielenkiintoista, ja joskus paremmalla ajalla olisi mielenkiintoista perehtyä tarkemmin myös tämän alueen historiaan. Melko suuret asumattomat alueet jäävätkin Livontien, Ranuantien ja Kelankyläntien väliseen kolmioon. Mutta kiitos entisten ja nykyisten savottamiesten, ura pysynyt auki ja näytti olevan myös enduro- ja mönkijäkuskien suosiossa. Myös maastopyörällä tuota tasaista pätkää olisi mukava paahtaa menemään. Ja läskitien ajamiseen myös läskipyörä olisi ilman muuta omiaan.
 |
| Tiepohjaa |
Lähtiessäni kesäkortteerista oli myös sade lakannut ja illasta näytti tulevan poutainen. Kuiva keli kestikin siihen asti, että ehdin tutustua kämppään ja virittää nuotion kämpän pihalle. Sitten tuli ihan kunnon sadekuuro, joka kesti sen puolituntisen mikä minulla kului kahvinkeittoon ja makkaranpaistoon. Onneksi olin ottanut sadetakin repun taskuun. Koira ei tykännyt ollenkaan sateesta, ja sinnehän se minun jalkoihini käpertyi nauttimaan sadetakin tuomasta pienestä suojasta. Kämppä itsessään oli oikein viihtyisä ja siisti, joskus pitäisi käydä siellä myös yöpymässä.
Paluumatkalla ei sade häirinnyt. Maisemaan alkoi nousemaan kaunista sumua, ja metsä oli todella hiljainen. Puoli tuntia ennen vuorokauden vaihtumista olin takaisin kesänviettopaikallamme.
 |
| Villenpirtti |
 |
| Tulipaikka |
 |
| Liiteri ja käymälärakennus |
 |
| Laveri houkutteli oikaisemaan |
 |
| Kamina |
 |
| Joskus on ollut hienoja vieraskirjoja |
 |
| Ikkunasta ulos |
 |
| Eteinen |
 |
| Sataa |
 |
| Koira tuli sateensuojaan |
 |
| Polku ainakin erottui |
Hei. Mistä kohti pääsee parhaiten kävelemään tähän aikaan vuodesta Villenpirtille? Onko joku lähtöpaikka johon voi jättää sekä auton että asuntovaunun? T.Retkeilijä
VastaaPoista