Torstaina, leipätyön ja pienen rannanraivausrupeaman jälkeen lähdimme vaimon, kuopuksemme ja koiran kanssa piipahtamaan Syötteen kansallispuiston länsilaidalla, Kaunislammen aarnialueella. Kaunislampi on nimensä mukaisesti kaunis ja kirkasvetinen, jyrkkien kallioiden reunustama lampi, jonka rannalla on Metsähallituksen ylläpitämä päivätupa. Lammen rantaa kiertää parin kilometrin mittainen maisemapolku.
Kesänviettopaikaltamme Kaunislammen pysäköintipaikalle oli n. 45 kilometrin matka. Ajoimme ensin mukavan mutkaista Sarakyläntietä Rytinkiin, jossa käännyimme Ruuhensuontielle. Kaunislammin P-paikka sijaitsee n. 13 km Rytingin kaupalta Ruuhensuontietä Sarakylään päin.
Kylätiet muistuttavat rakennemuutoksesta
Ruuhensuo on yksi niistä Pudasjärven kylistä, joka muistuttaa aina pitäjän paikallishistoriaa voimakkaasti leimaavasta asutustoiminnasta, joka Pudasjärvellä on ollut 1960-luvulla voimakkainta koko Suomen mittakaavassa. Asutustoimintaa on ohjannut sodan jälkeen ensin maanhankintalaki, ja sittemmin 1950- ja -60 -luvuilla maankäyttölaki. Sodanjälkeisen asutustoiminnan seurauksena paikkakunnalla oli 1960-luvulla 2 260 maatilaa. Maatalouspolitiikan muuttumisen ja alunperinkin heikkojen edellytysten seurauksena maatilojen elinvoimaisuus kuitenkin kohtasi rajansa, mistä seurasi nopea ja voimakas autioituminen.
Jo edesmennyt tutkija, FT, Sinikka Wunsch julkaisi vuonna 2011 Pudasjärven asutushistoriaa käsittelevän mainion teoksen "Raivaajapitäjä Pudasjärvi". Teos on minulla kotona kirjahyllyssä, mutta muistelisin että Ruuhensuo on maamme viimeisimpiä asutustila-alueita. Aluetta alettiin rakentamaan 1960- ja 70-luvujen vaihteessa, samoihin aikoihin kuin maatalouspolitiikka muuttui ylituotannon seurauksena ja voimaan astui esimerkiksi pellonvarauslaki eli "pakettipeltolaki". Joidenkin Ruuhensuollekin perustettujen tilojen pellot paketoitiin ja laudat naulattiin ikkunoihin jo ennen kuin taloja ja tiluksia oli saatu edes valmiiksi. Kaikkein voimakkain asutustoimintaan liittyvä muutos jatkui Pudasjärvellä 1960-luvulta aina 1970-luvun loppupuolelle. Näitä samannäköisiä taloja ja navettarakennuksia näkyy Pudasjärvellä hyvin monella muullakin suo-päätteisellä kylällä. Monet pihat ovat ruohottuneet ja rakennukset rapistuneet, mutta onneksi monen talon ja jopa navetan pihalla näkyy vielä elämän merkkejä.
Sotien jälkeen pudasjärveläisiä työllistivät myös siltojen ja teiden rakennustyöt. Liikenneinfrastruktuurin rakentamisen työllistävä vaikutus vähitellen hiipui 1970-luvulle tultaessa, samaan aikaan kuin maatalouden rakenne muuttui. Kun 1960-luvulle sijoittuu myös suurten ikäluokkien siirtyminen työelämään, oli selvää että paikkakunnalta ei löytynyt kaikille töitä. Tällöin seurasi voimakas poismuutto, ja monet lähtivät hakemaan leipäänsä eteläisemmästä Suomesta tai länsinaapurista. Pudasjärven kaupungin väkiluku onkin puolittunut 1950- ja 1960 -lukujen taitteen 16 000 asukkaasta nykyiseen 8500 asukkaaseen. Poismuuton ollessa voimakkaimmillaan 1970-luvun alussa, asukasluku laski vuosittain jopa viidellä prosentilla. Huippuvuosien lähes 40 kansa- tai peruskoulusta on tänä päivänä toiminnassa kahdeksan. Rakennemuutoksesta muistuttavia rakennuksia ovatkin kylillä seisovat vanhat koulurakennukset ja entiset kaupparakennukset suurine ikkunaruutuineen.
Aikanaan sotien jälkeen asuttamiseen liittyvät toimet koskettivat n. 700 00 ihmistä. Asutustoiminnan historia koskettaa hyvin monia suomalaisia vähintäänkin ylisukupolvisesti ja varmasti tämä on yksi syy siihen, miksi eteläisessäkin Suomessa törmää hyvin usein ihmisiin, joiden juuret ovat Pudasjärvellä ja kontaktipintaa löytyy edelleen esim. mummolan tai kesäpaikan kautta. Suosittelen kyllä perehtymään aiheeseen, ainakin se antaa osaltaan taustaa ja perspektiiviä tämän päivän keskusteluun siitä, miksi maamme on niin hajanaisesti ja harvaan asutettu. Tämänkaltaisella politiikalla on aina seurauksensa ja osittain tämä sotien jälkeiseen asutustoimintaan liittyvä rakennemuutos jatkuu maassamme yhä.
Aiheeseen palatakseni
Edellinen aihe on minua kovasti kiinnostava, mutta vielä enemmän minua kiinnostaa tällä hetkellä nauttia Pudasjärven luonnosta. Saavuimme pysäköintipaikalle, jossa lastasin aurinkoisen kaksivuotiaan rinkkaan ja vaimo otti koiran takaluukusta haltuunsa. Pysäköintipaikalta lähtevä polku johdatti meidät viimekesäisten hakkuuaukkojen läpi kauniille mäntykankaille. Kosteammissa kohdissa kulkua helpottivat pitkospuut.
Kaunislampi oli kuin olikin kaunis kaikessa tyyneydessään. Lammen eteläpäässä sijaitseva päivätupa oli ilahduttavan siistissä kunnossa, ja oli mukava virittää tulet tuvan tulipaikalle. Keittelimme kahvit sekä lämmitimme valmiiksi voidellut, juustolla ja sipuliviipaleilla täytetyt leivät. Leipien väliin paistoimme vielä Kabanossit. Hyvvää oli.
 |
| Maailma on minun! |
Söimme, kahvittelimme ja hieman valokuvasimme ympäristöä. Oli mukava olla tällä kertaa vähän pienemmällä porukalla liikenteessä, varsinkin kun tyttökin näytti nauttivan täysillä vanhempiensa jakamattomasta huomiosta. Tuo lapsenkantorinkka on kyllä mainio keksintö!
 |
| Kaunislampi eteläpäästään kuvattuna |
Tauon jälkeen lähdimme tallustelemaan hiljakseltaan takaisin kohti autoa. Menomatkalta puuttuneet hyttysetkin löysivät meidät jälleen, ja hiusrajasta näitä verenimijöitä sai nyppiä jatkuvasti. Leikitimme koiraa, ja tyttö säesti kulkuamme tunnetuilla marssilauluilla, kuten Piippolan vaari ja Hämä-hämä-häkki. Ilta-aurinko valaisi männiköt kauniisti, ja tunnelma oli leppoisa.
Ajellessamme Ruuhensuontietä takaisinpäin, kohtasimme tienvarressa mieleenpainuvan näyn. Korkeintaan parin kuukauden ikäinen ketunpoikanen oli ylittämässä tietä, mutta päättikin istahtaa asfaltin reunalle katsomaan mikä härveli tiellä liikkui. Ihmeen rauhallisesti pikku repolainen meitä tuijotteli, ja vaimo yritti ottaa videokuvaa. Mutta kuten yleensäkin tällaisissa tilanteissa, ihminen painaa väärää nappia oikeaan aikaan tai oikeaa nappia väärään aikaan.
Taas, kuten niin usein ennenkin, mukava reissu parhaassa seurassa. Kävelyretken reitti oli alkupään hakkuuaukko-osuuden jälkeen oikein kaunis ja kohde mitä viihtyisin. Ihmisyhteisön elinkeinorakenne muuttuu, joskus yksilöiden tahdosta, joskus valtaapitävien ohjaamana nopeastikin, mutta tämäkin karu lampi ollut paikallansa edellisestä jääkaudesta lähtien ja muistuttaa meitä nyt luonnon pysyvyydestä.
Koska tämä nyt lipsahti vähän paatoksen puolelle, niin laitetaan loppukevennykseksi marssilaulu:
Asutushistoriaa koskevia lähteitä:
Wunsch, Sinikka 2011. Raivaajapitäjä Pudasjärvi. Pudasjärven kaupunki, ISBN 978-951-980321-0
Kommentit
Lähetä kommentti