Siirry pääsisältöön

Talvipyöräilyä Jämillä 25.2.2017

Tälle lauantaille aikataulut ja säiden haltijat sattuivat kiertämään maailmankaikkeutta samaan suuntaan, ja niinpä minulle järjestyi lauantailta kokonainen puoli vuorokautta aikaa käydä jossakin retkeilemässä. Loppuviikosta tutkailin hieman Tampereen vaikutuspiirissä olevia maastopyöräilymahdollisuuksia. Jämi-Hämeenkankaan alueeseen oli kiinnostus jäänyt elämään eräältä viime kevään retkeltä. 
Hämeenkangas on harjoitus- ja monikäyttöaluetta, joka on siirtynyt puolustusministeriöltä Metsähallituksen hoidettavaksi vuonna 2002. Se on ensisijaisesti puolustusvoimien harjoitusalue, jossa myös retkeilijöiden on mahdollista liikkua. Erityisalueet liikkumisrajoituksineen asettavat virkistyskäytölle tietyt rajat. Suurin osa Hämeenkankaan metsistä on talouskäytössä, mutta luonnonarvoiltaan edustavimmat kohteet on perustettu luonnonsuojelualueiksi. (Luontoon.fi)
Pienen googlettelun jälkeen selvisi, että Jämille on merkitty ja avattu ihan oma reittinsä "paksupyörille". Mitenkään kovin selkeästi näitä reittejä ei tuotu esiin esim. Metsähallituksen retkikartoissa tai Jämin omilla sivuillakaan. Tämän linkin takaa kuitenkin löytyi Suomen ladun aineistoa Jämin maastopyöräilyn kehittämisestä. 


Luvassa oli siis n. 13 kilometrin lanattu rengasreitti. Mikäs siinä, ja kun auringonpaistettakin oli luvassa niin helppo oli luvata itselleen että aamulla lähdetään. Illalla pakkasin ruokatarvikkeet ja päivän vaatetuksen valmiiksi, ja aamulla vähän ennen seitsemää käänsin autosta vain penkit matalaksi, ja lastasin pyörän sekä päiväretkitarvikkeet kyytiin. 

Jämille ajelee Tampereelta reilun tunnin verran. Olin perillä joskus kahdeksan aikoihin. Alueella ei näkynyt ristin sielua, ja hieman piti ensin pyöriskellä ympäristössä että löysin oikean polun pään. Ajelin auton parkkiin ja kasasin pyörän ja kuljettajan lähtövalmiiksi samaan aikaan, kun ensimmäisiä hiihtelijöitäkin alkoi ilmestyä Jämihotellin pysäköintialueelle.

Jätin pysäköintialueen taakseni, ja lähdin ajelemaan tampparin jälkeä männikköön. Ilma oli vielä tässä vaiheessa pilvinen, mutta kirkastui päivän mittaan. Jälki kantoi ihan hyvin, joissakin tuiskukohdissa pyörät pyrkivät hieman uppoamaan ja luistamaan. Mutta muuten etenemistapaa voisi hyvinkin luonnehtia mukavaksi. 

Koivistonharjun laavulla pysähdyin ensimmäiselle tauolle. Tulia en alkanut tekemään, mutta havaitsin että polttopuita ei tämän laavun ympäristössä näkynyt. Hörpin kaakaot, söin leivän ja lähdin jatkamaan matkaa. Hämeenkankaan männikköharjut ovat kyllä itselleni jotenkin kotoista ympäristöä. Hengittäminen tuntui helpolta.


Pyöriteltyäni kampia noin tunnin verran, saavuin risteykseen, jossa hieman epäröin pitäisikö minun kääntyä tietä pitkin kohti Jämin keskusta, vai jatkaa tampparin jälkeä tien yli. Arvelin tampparinjäljen johtavan minut lopulta perille. Niinpä jatkoin jäljen piirtämistä koskemattomaan lumikissanuraan.



Aikani ajeltuani, huomasin että nyt ei kyllä reitti taitu ennakkomateriaalin mukaisesti pohjoiseen päin, vaan jatkoi länttä kohti. Päätin kuitenkin, että käännyn takaisin vasta silloin, jos Niinisalon varuskunnan aita alkaa pilkottamaan mäntyjen välistä.



Ilokseni reitti alkoikin kaartamaan kohti edelliskevään retkimaisemia ja pian tuli vastaan parikin tuttua maamerkkiä tuolta aiemmalta reissulta. Ilmeisesti lyhyemmäksi piirretty talvipyöräilyreitti noudattelikin käytännössä pidempää mtb-reittiä. 

Kun saavuin Sormelan laavulle, järjestin pidemmän evästauon: teetä, kanakeitto+kananuudeliyhdistelmä. Mausteinen keitto maistui pakkasessa hyvältä. Ihmisiä hiihteli viereistä latua pitkin ohi tasaiseen tahtiin. Kukaan ei poikennut laavulle. En tuntenut minkäänlaista kaipuuta latusuksille. Siihen on syynä ainakin huono hiihtokunto ja -tekniikka, ja ehkäpä myös korvaavan lajin löytäminen tai siihen liittyvä alkuinnostus.


Sormelan laavulta oli enää pari kilometriä Jämille ja loppumatkaan ei mennyt kuin kymmenisen minuuttia. Kokonaismittaa lenkille tuli n. 19 kilometriä. Jämille oli päivän aikana pölähtänyt satapäin ihmisiä, ja kaikenlaista aktiviteettia mönkijäajelusta koiravaljakkoihin ja hiihtokilpailuihin näytti olevan alueella käynnissä. Lastasin pyörän autoon ja painuin hotelliin munkkikahville. 

Paluumatkalla, pysähtyessäni Ikaalisissa kaupassa ja tankilla, varmistui Krista Lähteenmäen (Ikaalisten Urheilijat) MM-hopea.

Jämiltä löytyi a) lunta, b) hyvin huollettu (kohtuullisen helppo) pyöräilyreitti c) kaunista mäntykangasta. Aurinko paistoi, ja fiilis oli kaikin puolin keväinen. Tälle seudulle on mentävä sulan maan aikana koluamaan lisää polkuja. Hieno paikka, uskallan suositella. 

Kahden reissun kokemuksella voisi mainita, että kaikille karttaan merkityille laavuille ei ole järjestetty polttopuuhuoltoa. Se kannattaa ottaa huomioon retkeä suunnitellessa.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Parkanon Talvikas - Kelpo saapas vaihtelevaan talveen

Taisi olla taaksepäin laskettuna toisen tai kolmannen kesän välisenä harmaana aikana, kun tuli tarve hankkia saappaat joilla tarkenisi tarpeen tullen pakkaskeleissäkin, ja joiden pohja ei olisi hengenvaarallisen liukas. Metsälenkkejä koiran kanssa, satunnaisia metsäsuksilenkkejä, lasten kanssa ulkoilua. Toisin sanoen mukavat, käytössä kestävät liikkumis- ja olokengät talveen. Siinä prinsiippejä kenkien hankinnalle. Kävin kokeilemassa monia kevytsaappaita mm. Hongkongin ja Motonetin valikoimasta. Samoin tilasin kokeiltavaksi myös paljon kehutut Muckbootin talvisaappaat. Muckbootien varret olivat minun lyhyisiin sääriini liian pitkät, ja kengät olivat muutenkin ehkä liian jämerää tekoa minun tarpeisiini. Kevytsaappaat olivat sinänsä hyviä (ja halpoja), mutta niistä, kuten Muckbooteistakin puuttui hiihtorantti, jota tarvitsisinn käytössäni olevilla suksilla hiihtämiseen. Nokian huopavuorisaappailla olen hiihtänyt ja kävellyt pienen ikäni. Ne täyttävät asiansa, ja etenkin irrallinen hu

Karut mutta mukavat Lundhagsit

T uote: Lundhags High Professional Opti –vaelluskenkä Paino: n. 900 g / kenkä Varren korkeus: 30 cm Kuten jo aiemmin kirjoitin, päätin hankkia elämäni ensimmäisiksi oikeiksi vaelluskengiksi   Erä-lehden testivoittajan isoveljet, eli pitkävartiset Lundhagsin High Professionalit. Lestivalikoimasta leveälestisempi Opti –malli tuntui sopivimmalta kuin tavallinen malli. Seuraavassa yritän luoda pikakatsauksen saappaiden ominaisuuksiin ja käyttökokemuksiin.

Lundhags Avhu Pant - mukavat jokapaikanhousut

Keväällä ostoskoriini tarttui XXL:stä Lundhagsin Avhu -housut. Heti tämän jälkeen nämä housut vaikuttivat tarttuvan jalkoihini, sillä viimeisten parin-kolmen kuukauden aikana en ole juuri muita housuja vapaa-ajalla pitänytkään. Oikeastaan ainoa paikka, jossa olen joutunut jotkut muut housut jalkoihini vetämään, ovat toimisto, asiakastapaamiset sekä remonttipuuhat. Remonttihommissakin nämä olisivat mitä mukavimmat, mutta sotkeutumisen ja rikkoutumisen riski on liian suuri. Avhut ovat riittävän kevyet ja jalassa erittäin mukavat. Mukavuutta tuo (ainakin minun alaruumiiseni) sopiva leikkaus sekä toimivat joustopaneelit polvissa ja takamuksessa. Pidän myös siitä, että tuuletusaukot on sijoitettu lahkeiden sivujen sijasta etupuolelle. Mielestäni tämä ratkaisu on tehokkaampi tapa ehkäistä jalkojen hikoamista etenkin sisätiloissa. Musta kangas on joustavaa materiaalia Vetoketjulliset tuuletusaukot on hyvin sijoiteltu Housujen päämateriaali on polyesterin ja puuvillan