Siirry pääsisältöön

Kesäyö Kangasalla

Aikaa noin vuorokausi, kulkupelinä pyörä, yöpyminen riippumatossa. Siinäpä speksit tämän viikonlopun retkeilyille.

Koiralenkeillä kulkiessani olin painanut mieleeni Kangasalan takametsistä mukavan pikkujärven, jonka rannalla ei poikkeuksellisesti ollut kuin yksi rakennus, jonka olin kauempaa katseltuani mieltänyt aika vähän käytetyksi kämppätyyliseksi ratkaisuksi. Siinäpä, kalliokkoisella männikköniemellä olisi hyvä leiripaikka, ja suhteellisen lähellä metsäautotietä.

Tuumasta toimeen. Tämä reissu olisi samalla ikäänkuin ensimmäinen "bikebacking"-harjoitus, ajatellen kesäkuun alussa siintävää Lapin reissua. Tuolla reissulla kun olisi tarkoitus tehdä yksi päiväsiirtymä maastopyörillä. Mitään suuria investointeja ei tuota reissua varten ole tarkoitus tehdä, lukuunottamatta kymmenen litran satulalaukkua. Fatbikessäni ei jostakin syystä ole oikein hyviä kiinnityskohtia tavaratelineelle, ja siksi olen päätynyt tämmöiseen tarakattomaan ratkaisumalliin.

Tavaroita pakkasin satulalaukkuun (vaihtovaatteet, riippumatto + tarppi), ohjaustankoon (makuupussi+sisäpussi), tankolaukkuun (ea-tarvikkeet, juotavaa, työkaluja, sisäkumi) ja 30 litran reppuun (keittovälineet, juotavaa, makuualusta ja muuta sälää). Ihan hyvin mahtui, vaikka pakkasin harjoitusmielessäkin aika ronskisti.


Ajatuksenani oli ajella perjantai-iltana pyöräteitä Hervannasta Aitolahteen ja siitä eteenpäin metsäautoteitä kohteeseen. Matkaa n. 30 kilometriä.

Olipa kerrassaan vapauttava fiilis lähteä polkemaan omassa rauhassa ja omaan tahtiin kohti Tampereen maaseutua. Retki-ilta sattui olemaan yksi ensimmäisistä, jolloin sää ja ympäristö olivat jo suorastaan kesäisiä. Koivunlehdet olivat puhjenneet muutamaa päivää aikaisemmin, ja pari lämpimämpää päivää oli saanut joka paikan vihertämään. Ikään kuin pitkää ja hidasta kevättä ei olisi ollutkaan. Lämpömittarin digitaalitkin näyttivät vielä illallakin yli 20 astetta.

Matka sujui oikein mukavasti, enkä menisi kauheasti moittimaan tuommoisen leveämpirenkaisemmankaan pyörän ajo-ominaisuuksia asfaltilla. Kun ei ole kiire minnekään. Kuormaa oli kuitenkin selässä ja pyörän päällä, mutta sitä ei juurikaan ajossa huomannut. Maisemat olivat nättejä. Pari hirveä näin ruokailemassa tien varressa. Ensimmäinen päästi n. 15 metrin päähän, mutta karkkosi kun pysähdyin ottamaan kuvaa. Toinen kuuli minut jo kauempaa, ja hävisi näreikköön.

Ajelin ilman varsinaisia taukoja perille asti, pysähdyin vartiksi vasta muutamaa kilometriä ennen määränpäätä, kun auringossa kylpevä hieno mäntykangas pyyteli pysähtymään.

Loppusuoralla piti hieman taluttaa pyörää. Näin pääsin parin sadan metrin päähän tiestä, juuri haaveilemalleni niemekkeelle. Ilta sujui melko tavanomaiseen tapaan ruokaillen ja leiriä viritellen. Käki kukkui, pikkulinnut visersivät, lokit kirkuivat ja hyttyset inisivät.


Illanratoksi kuuntelin radiota, ja lueskelin sähkökirjaa. Muutama viikko sitten tulin hankkineeksi Amazon Kindle -lukulaitteen e-kirjoja varten. Olen yllättynyt siitä, kuinka miellyttävää tuota kautta on lukea kirjoja. Virallinen meriselitykseni tälle hankinnalle oli se, että sanakirjatoiminnon avulla olisi myös englanninkielisen kirjallisuuden lukeminen helpompaa. Enkä nyt ihan kauheasti siinä valehdellutkaan.



Iltayö oli hieman nihkeänsorttinen. Kolmen vuodenajan makuupussi, sisäpussi ja merinokerrasto oli kertakaikkiaan liikaa. Ja hyttysiäkin oli vähän liikaa, eikä myrkkyä mukana. Lopulta virittelin pipon ja kaulurin väliin verkkomaisesta materiaalista tehdyn, keittovälineiden kuljettamiseen käyttämäni tavarapussukan. Tämä kikka toimi, ja pienoisen taistelun jälkeen sain kuin sainkin nukuttua oikein hyvin. Tätä edesauttoi myös, kun pidin makuupussin päästä vyötärölle auki ja nukuin käytännössä pelkällä sisäpussilla. Näin ne olosuhteet muuttuvat nopeasti. Kuikkakin huuteli viereiseltä lammelta, siihen oli ilo herätä kesken unien! 



Aamulla en olisi malttanut millään nousta. Leppoisa tuuli, lämmin aurinko ja rantaveden liplatus olivat rauhoittavia. Lopulta, joskus yhdeksän jälkeen, nousin keittelemään tukevaa aamiaista. Puuroa, marjasoppaa, tomaattia, keitetty kananmuna, ruisleipää, juustoa ja kahvia. Maistui.



Aamiaisen jälkeenkään en pitänyt mitään kiirettä. Köllöttelin riippumatossa ja lueskelin kirjaa. Vähin erin purin tarpin pois, pakkailin ruokailutarvikkeet, makuupussin ja vaatteet ja lopulta riippumaton. Joskus ennen puoltapäivää selvisin liikenteeseen. Tämän päivän reittisuunnitelma olisi ajaa takaisin Tampereelle Kangasalan maaseututeitä pitkin. 





Kaikessa rauhassa poljeskelin halki kesään heräävän maaseudun. Kyllä oli hienot maisemat, ja hienoja kyliä.  Joskus kun voisi itsekin asustella moisessa ympäristössä. Kangasalan keskustassa kiipesin Kirkkoharjulle, ja pysähdyin pienelle tauolle näkötornin juurelle. En noussut torniin, koska minulla ei ollut pyöränlukkoa mukana. Vesijärven laineita katseltuani aloin hankkiutumaan alas harjulta, ja sen jälkeen Saarenmaantien kautta takaisin Hervantaan.


Oikein mukava tällainen minivaellus. Yhden yön reissuilla liikkumisen osuus on jäänyt useimmiten vähemmälle, mutta pyöräily lisää myös tätä, kaivattua ulottuvuutta! Pyörällä tuli myös ajettua minulle ihan käymättömillä reiteillä. Ja tavaratkin liikahtivat pyörällä varsin mukavasti.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lundhags Avhu Pant - mukavat jokapaikanhousut

Keväällä ostoskoriini tarttui XXL:stä Lundhagsin Avhu -housut. Heti tämän jälkeen nämä housut vaikuttivat tarttuvan jalkoihini, sillä viimeisten parin-kolmen kuukauden aikana en ole juuri muita housuja vapaa-ajalla pitänytkään. Oikeastaan ainoa paikka, jossa olen joutunut jotkut muut housut jalkoihini vetämään, ovat toimisto, asiakastapaamiset sekä remonttipuuhat. Remonttihommissakin nämä olisivat mitä mukavimmat, mutta sotkeutumisen ja rikkoutumisen riski on liian suuri.

Avhut ovat riittävän kevyet ja jalassa erittäin mukavat. Mukavuutta tuo (ainakin minun alaruumiiseni) sopiva leikkaus sekä toimivat joustopaneelit polvissa ja takamuksessa. Pidän myös siitä, että tuuletusaukot on sijoitettu lahkeiden sivujen sijasta etupuolelle. Mielestäni tämä ratkaisu on tehokkaampi tapa ehkäistä jalkojen hikoamista etenkin sisätiloissa.

Housujen päämateriaali on polyesterin ja puuvillan sekoitusta (65/35) ja joustomateriaali sisältää puolestaan polyesteria, nylonia ja elastaania (60/30/10). Materi…

Karut mutta mukavat Lundhagsit

Tuote: Lundhags High Professional Opti –vaelluskenkä Paino: n. 900 g / kenkä Varren korkeus: 30 cm

Kuten jo aiemmin kirjoitin, päätin hankkia elämäni ensimmäisiksi oikeiksi vaelluskengiksi  Erä-lehden testivoittajan isoveljet, eli pitkävartiset Lundhagsin High Professionalit. Lestivalikoimasta leveälestisempi Opti –malli tuntui sopivimmalta kuin tavallinen malli. Seuraavassa yritän luoda pikakatsauksen saappaiden ominaisuuksiin ja käyttökokemuksiin.

Itse tehty risukeitin

Materiaali: Ruostumaton teräs
Paino: 282 g
Mitat: 120 x 180 mm (+ ruuvit)

Valmistus

Erätulilla-ohjelman retkinikkarissa esitelty Tee-se-itse -risukeitin innosti minutkin askartelemaan. Ikean ja Nekalan K-Raudan kautta rautasahahommiin. Rälläkän puutteessa päätin kuitenkin yksinkertaistaa mallia hieman. Vedon parantamiseksi kiinnitin ostamani ruuvauslevyt siipimuttereilla Ikean keittiövälinetelineen kylkeen ja leikkasin pihdeillä muutamia ilma-aukkoja isommaksi.


Lopputulos ei ollut kovin kaunis, mutta sepä ei ollut tavoittenakaan. Tavoitteena oli saada toimiva risukeitin, jolla voi kiehauttaa metsäreissuilla kahvivedet tarvitsematta sytyttää kunnon nuotiota tai tarvitsematta kantaa kaasukeitintä tai spriipoltinvälineitä mukana. Siinä tavoitteessa onnistuin. Parin testikäytön jälkeen olen vakuuttunut että tämä häkkyrä kuuluu jatkossa vakiokalustooni isommilla ja pienemmillä reissuilla.

Sytyttäminen ja polttoaine


Olen todennut, että jos poltettavia risuja ja käpyjä on helposti saatavilla, …